Ars Fennica 2025

Suomen merkittävimmän kuvataidepalkinnon ehdokkaiden yhteisnäyttely nähdään HAMissa syksyllä 2025. Palkinnon saajan valitseee Tokiossa sijaitsevan Mori Art Museumin johtaja Mami Kataoka.

Alkaa

24.10.2025

Päättyy

15.03.2026

Ars Fennica 2025 -ehdokkaat: Roland Persson, Ragna Bley, Jani Ruscica ja Hanna Vihriälä, Kuva: HAM / Maija Toivanen.

Vuoden 2025 Ars Fennica -ehdokkaat

Ragna Bley (Norja)

Ragna Bleyn suurikokoisille maalauksille ovat ominaisia orgaaniset ja muuttuvat muodot, jotka antavat tilaa sattumalle ja hallitsemattomuudelle. Teokset häilyvät esittävän ja hahmottoman välimaastossa. Bleyn äärimmäisen kokeellinen tuotanto käsittää myös veistoksia ja performansseja, joiden keskeisiä tekijöitä ovat kieli ja teksti. Tilallisuudella on suuri merkitys Bleyn teoksia katsottaessa. Maalaukset voivat esimerkiksi keinahdella tilassa selät vastakkain teräslangoille ripustettuna, mikä luo niiden tarkastelemiselle ja kokemiselle toisenlaiset ehdot.

Lue lisää

Bley työskentelee Oslossa sijaitsevan työhuoneensa lattialla, jossa hän kaataa ja raaputtaa värikerroksia muun muassa purjekankaalle. Hän työstää myös paksua emalimaalia PVC-muoville, jolloin väri ei imeydy pintaan vaan kohoaa esiin veistoksellisesti. Bley on myös ommellut kankaisiin taskuja, jotka hän täyttää orgaanisilla materiaaleilla kuten teelehdillä, kuivatuilla vadelmilla ja kurkumalla. Teokset on sitten sijoitettu ulkotiloihin, jolloin sään vaikutus muuttaa aiheet eläviksi. 

Bleyn taiteessa ei kuitenkaan ole kyse vain värin elävyydestä ja ominaisuuksista, tärkeää on myös sirpaleinen aiheisto, joka tihkuu esiin viittauksina esimerkiksi tieteiskirjallisuuteen, tieteeseen ja taidehistoriaan. Teoksen lähtökohta on usein henkilökohtainen ja tunnepitoinen, intuitioon ja keholliseen kokemukseen nojaava prosessi. Taiteilija tutkii ahkerasti luonnostelemalla muotoja ja yhdistelmiä, jotta hän löytäisi moniselitteisiä tiloja tai tilanteita. Maalauksista syntyy vaikutelma, että kuva-aihe olisi vangittu kankaalle jonkin määrittelemättömän eliön kaltaisena, koska se kehittyy ja muotoutuu hitaasti maalausprosessin aikana. Teosten orgaaniset muodot voi nähdä yhteisöllisinä ameeboina, yhtä aikaa sekä suurena kehona että pieninä erillisinä yksikköinä, joiden kautta Bley kyseenalaistaa yhteiskunnassamme tavanomaisen kahtiajaon yksilöiden ja ryhmän välillä. 

Ragna Bley (s. 1986, Ruotsi) asuu ja työskentelee Oslossa. Hänellä on kuvataiteen kandidaatin tutkinto Oslon taideakatemiasta (2011) ja kuvataiteen maisterin tutkinto Lontoon Royal College of Artista (2015). Bleyn yksityisnäyttelyitä on nähty Malmön taidehallissa Ruotsissa, Kunstnernes Husissa ja OSL Contemporaryssä Oslossa, Kunsthuset Kabusossa, Øystesessa Norjassa, Downs & Rossissa New Yorkissa sekä Pilar Corrias galleriassa Lontoossa. Hänen teoksiaan on useissa kokoelmissa, mm. Henie Onstad Kunstsenter, Kistefos Museum, Kansallismuseo ja Astrup Fearnley -museo Norjassa, sekä Moderna Museet, Malmön taidemuseo ja Statens Konstråd Ruotsissa. 

ragnabley.com

Roland Persson (Ruotsi)

Luonto näyttäytyy Roland Perssonin maalauksellisissa silikoniveistoksissa ja suurissa installaatioissa samanaikaisesti tuhoisana ja rakentavana. Hänen todellisuuskuvauksiinsa sekoittuvat surrealistiset, unenomaisiset elementit. Kasvit ja eläimet vaikuttavat usein siltä kuin ihminen olisi vääristänyt ja pahoinpidellyt niitä. Persson on jo pitkään ollut kiinnostunut ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta sekä luonnosta symbolien lähteenä. Monesti hänen kuvakielensä lähtökohtana on eräänlainen luonnontieteellinen luokittelu. Taiteilija ei kuitenkaan kuvaa luontoa vain sen itsensä tähden, vaan luonto toimii myös heijastuspintana alitajunnalle ja tunteille sekä vertauskuvien tapahtumapaikkana.

Lue lisää

Persson hyödyntää työssään esineitä tai luonnon fragmentteja, joihin hänellä on erityinen suhde tai joiden parissa hän on kasvanut. Teokset voivat myös käsitellä henkilökohtaisesti latautuneita tarinoita tai fantasioita. 

Persson on pitkään käyttänyt työssään läpivärjätystä silikonikumista tehtyjä valoksia saadakseen niihin aidon orgaanisen tunnun. Sattumalla on silikoniveistosten valmistamisessa ratkaiseva rooli, se on jo sinänsä osa esteettistä ilmaisua. Persson tunnetaan Ruotsissa myös monista julkisista töistään. Silikonista tai maalatusta pronssista ja alumiinista valmistetut teokset viestivät muun muassa leikkisyyttä, naisellisuutta, väriä ja käsitteellisyyttä. Piirtäminen on Perssonille kaiken perusta. Kellastuneelle paperille toteutetut suurikokoiset piirrokset on tehty hitaasti piste pisteeltä, olipa kuva-aiheena kaktus, eläimen anatomia tai luuranko lasikaapissa. Piirrokset täydentävät veistoksia, ne ovat eräänlaisia viittauksia tieteen kaltaiseen pyrkimykseen tai selitykseen jostain, jonka voimme vain aavistaa. 

Roland Persson (s. 1963) asuu ja työskentelee Tukholmassa. Hän valmistui Uumajan taidekorkeakoulusta 1993 ja jatkoi opintoja Tukholman kuninkaallisessa taidekorkeakoulussa. Korkeakouluopintojen lisäksi hän on kiinnostunut teoreettisesta psykoanalyysista, joka näkyy teosten alitajuntaisessa ja analyyttisessa sisällössä. Perssonin teoksia on nähty useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Pohjoismaissa ja Euroopassa, sekä myös Venäjällä ja Aasiassa. Suomessa hänen teoksiaan on ollut esillä museonäyttelyissä Amos Rexissä ja HAM Helsingin taidemuseossa vuonna 2024 sekä yksityisnäyttelyssä Kuntsin modernin taiteen museossa Vaasassa vuonna 2023.

rolandpersson.se

Jani Ruscica (Suomi)

Jani Ruscica työskentelee liikkuvan ja painetun kuvan, kuvanveiston sekä esitystaiteen keinoin. Taiteilijan työskentelylle keskeistä on merkitysten kerroksellisen, liukuvan ja epävarman luonteen tarkasteleminen: teoksissa asiat muuttavat jatkuvasti muotoaan, ne venyvät, taipuvat ja ylittävät totuttuja ajallisia, tilallisia ja kehollisia rajoja. Tutulta vaikuttavat fragmentaariset merkit ja kuvat tuntuvat lipeävän Ruscican teoksissa, muuttuvat lukukelvottomiksi ja antavat tilaa kokemukselliselle ja määrittelemättömälle.

Lue lisää

Ruscican veistokselliset videoteokset sekä paikkasidonnaiset muraalit materialisoituvat aina suhteessa tilaan ja arkkitehtuuriin ja horjuttavat eri tavoin katsojan kehollista kokemusta ympäröivästä tilasta. Taiteilijan puupiirroksissa ja muissa painotöissä käyttämät kollaasin ja figuratiivisen abstraktion tekniikat ovat avoimia tulkinnalle, ja toimivat visuaalisina ja materiaalisina keskustelunavauksina, jotka tasapainoilevat erilaisten koodistojen ja esittämisen tapojen ristivedossa, ja haastavat tapojamme yksiselitteisesti purkaa niiden merkityksiä.  

Ruscican teoksille keskeistä onkin kiinnittää erityistä huomioita juuri niihin hetkiin, jotka lankeavat kaksinapaisuuksien ja määritelmien väliin tai jopa niiden ulkopuolelle. Taiteilijan teoksissa merkitykset purkautuvat ja muotoutuvat yhä uudelleen, piirtäen selkeän subjektin sijaan kuvaa erilaisten visuaalisten ja materiaalisten ilmiöiden suhteellisuudesta. Hänen taideteoksensa kieltäytyvät leikkisällä performatiivisuudellaan kaikenlaisista valtasuhteille alttiista kategorisista määritelmistä, ja pyrkivät sen sijaan aktivoimaan visuaalisille ilmiöille ominaista monimerkityksellisyyttä ja ristiriitaisuutta, ja antamaan tilaa hybridimäisyydelle, moninaisuudelle ja rajattomalle muutokselle. 

Jani Ruscica (s. 1978, Suomi/Italia) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on opiskellut kuvanveistoa Chelsea College of Art & Designissa Lontoossa (kandidaatin tutkinto 2002) sekä mediataidetta Kuvataideakatemiassa Helsingissä (maisteritutkinto 2007). Ruscica on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä, viimeksi Helsingin Taidehallissa (2022) ja 1646 Art Spacessa Haagissa (2021). Hänen teoksiaan on nähty laajasti kansainvälisissä ryhmänäyttelyissä, esim. Kiran Nadar Museum, New Delhi (2023); 6. Dhaka Art Summit, Bangladesh (2023); HAM Helsingin taidemuseo (2023); MMOMA, Moskovaa (2021); AGWA, Perth (2020); ja 1. Riian biennaali (2018). Ruscican teoksia on mm. Centre Pompidoun, Saastamoisen säätiön ja Kiasman kokoelmissa. Ruscicalle myönnettiin William Thuring -pääpalkinto vuonna 2018.

janiruscica.com

Hanna Vihriälä (Suomi)

Kuvanveistäjä Hanna Vihriälän teosten kantava voima on materiaalin tuntu. Hän käyttää niiden valmistamiseen epätavallisia materiaaleja kuten irtomakeisia, soraa ja akryylihelmiä, hän pujottaa teräslankoihin valtaviksi riippuviksi ja ilmaviksi teoksiksi. Valmistus on vaativaa käsityötä: yhdessä teoksessa voi olla jopa 350 000 akryylihelmeä, joista muodostuu tiivis, mutta eloisa pinta. Teoksille on luonteenomaista vastakohtien välinen jännite: kestävä ja hauras, kova ja pehmeä.  

Lue lisää

Sisällöllisesti lähtölaukauksena toimivat arjen havainnot, jotka voivat liittyä esimerkiksi rikkaruohoon, tupakkataukoon tai Mercedes-Benz-autoon. Arkisuudesta huolimatta Vihriälän teokset ovat äärimmäisen henkilökohtaisia mutta silti yleismaailmallisia; vanhemman kuolema, lapsuuden maisema tai ahneus herättävät tunteita, joihin moni voi samaistua.  

Arvotonkin esine voi paisua valtavaksi ja saada unenomaisia ja epätodellisia piirteitä. Vihriälän kuvallinen ilmaisu löytää muotonsa jostain grafiikan, maalauksen ja veistoksen välimaastosta. Teokset puhuttelevat monia eri aisteja, kuten 200 000 makealta tuoksuvasta irtokarkista muodostuvassa jättimäisessä ruusussa, joka ilmaisee halun, nautinnon ja kiusauksen teemoja. 

Vihriälä on toteuttanut lukuisia julkisia teoksia kouluihin ja sairaaloihin eri puolille Suomea. Korostetun paikkasidonnaiset teokset lainaavat mittasuhteet ja joskus sisällön ja materiaalitkin sijoituspaikastaan. Vihriälä käyttää teoksissa myös pronssia, valurautaa, alumiinia ja messinkiä esimerkiksi sijoittaessaan eläinten neniä aakkosjärjestykseen alakoulun seinälle. Lisäksi hän osallistaa tekoprosessiin usein myös paikallisia asukkaita, jotka lahjoittavat teokseen esimerkiksi vaaleanpunaisia leluja, neulepuikkoja, muovikorkkeja, kännykkäkoteloita, imupillejä ja palloja, joista rakentuu valtavan kokoinen, nuorekas ja lentävä sydän.  

Hanna Vihriälä (s. 1974 Oulaisissa, asuu ja työskentelee Tampereella) valmistui kuvanveistäjäksi Helsingin Kuvataideakatemiasta 2003. Hänellä on myös aiempi kuvanveistotutkinto Viron taideakatemiasta. Hänen teoksiaan on nähty vuodesta 1999 lähtien muun muassa Galleria Sculptorissa, Galleria Forum Boxissa Helsingissä ja Nykytaiteen museo Kiasmassa. Vihriälän teoksia on Konstsamfundetin / Amos Rexin, Nykytaiteen museo Kiasman ja Wäinö Aaltosen museon kokoelmissa. 

Hanna Vihriälän verkkosivut

Ars Fennica 2025 kansainvälinen asiantuntija

Mami Kataoka

Tokiossa sijaitsevan Mori Art Museumin johtaja Mami Kataoka on toiminut vuodesta 2023 lähtien myös Japanin kansallisen taiteentutkimuskeskuksen johtajana (National Center for Art Research (NCAR). Morin taidemuseon johtajaksi hänet nimitettiin vuonna 2020. Sitä ennen hän työskenteli Morin kuraattorina vuodesta 2003 lähtien. Vuosina 1997–2002 Kataoka toimi Tokyo Opera City -taidegallerian pääkuraattorina. 

Lue lisää

Lisäksi Kataoka on Japanin ulkopuolella toiminut Hayward Galleryn kansainvälisenä kuraattorina Lontoossa 2007–2009, yhdeksännen Gwangju-biennaalin toisena taiteellisena johtajana 2012, Sydneyn biennaalin taiteellisena johtajana 2018, sekä Aichi-triennaalin taiteellisena johtajana 2022. Kataoka oli kansainvälisen museoliiton taiteen komitean CIMAMin hallituksen jäsen 2014–2022 ja puheenjohtaja 2020–2022. 

Kataoka on kuratoinut Morin taidemuseolle useita retrospektiivejä aasialaistaiteilijoilta kuten Tsuyoshi Ozawa (2004), Ai Weiwei (2009), Lee Bul (2012), Makoto Aida (2012), Lee Mingwei (2014), NS Harsha (2017) ja Chiharu Shiota (2019). Lisäksi hän on kuratoinut alueellisia näyttelyitä kuten SUNSHOWER: Contemporary Art from Southeast Asia 1980s to Now (2017) ja Roppongi Crossing: Contemporary Japanese Art (2004 ja 2013).  

Kataoka kirjoittaa ja luennoi Japanin, Aasian ja kansainvälisestä nykytaiteesta sekä toimii kilpailujen tuomaristoissa. 

Näyttelyt HAMissa juuri nyt

Tove Jansson: Juhlat ja Leikki

23.11.2019 – 29.09.2024

Tyttö joka muuttui ruusupensaaksi

09.02.2024 – 29.09.2024

Bambi Forever!

08.03.2024 – 19.01.2025

Jere Vainio: Haukkoen siedettäviä etäisyyksiä

07.09.2024 – 03.11.2024

Tori Wrånes: BIG WATER

27.09.2024 – 27.04.2025

Tove Jansson – Paratiisi

25.10.2024 – 06.04.2025

Suojattu: Ars Fennica 2025_vanha

24.10.2025 – 15.03.2026

Helsinki Biennaali julkistaa vuoden 2023 tapahtuman 29 kansainvälistä taiteilijaa ja kollektiivia. Kesällä toista kertaa järjestettävä biennaali kantaa vuonna 2023 nimeä Uusia suuntia voi syntyä. Biennaalin on kuratoinut Joasia Krysa, ja sen tuotannosta vastaa HAM Helsingin taidemuseo. Helsinki Biennaali 2023 avautuu yleisölle Helsinki-päivänä 12. kesäkuuta.

Vuoden 2023 Helsinki Biennaalin nimi Uusia suuntia voi syntyä viittaa vaihtoehtoiseen tapaan elää maailmassa ja ymmärtää sitä – sekä kuvitella muita mahdollisia tulevaisuuksia. Biennaalin teoksista noin puolet on uusia komissioita ja paikkasidonnaisia teoksia. Ne käsittelevät aikamme polttavia kysymyksiä, kuten ympäristötuhoa, poliittisia konflikteja ja teknologisen kehityksen vaikutuksia.

Tänä vuonna Helsinki Biennaalin voi kokea sekä Helsingin Vallisaaressa että HAM Helsingin taidemuseossa. Lisäksi taideteokset ja muu biennaaliohjelma levittäytyvät ympäri kaupunkia, kuten Helsingin keskustakirjasto Oodiin, Stoaan sekä muihin julkisiin tiloihin. Helsingin Vallisaaressa nähdään ulkoilmateoksia, jotka käyvät hienovaraista dialogia ympäristön ja sen ainutlaatuisen ekosysteemin kanssa. Vallisaaren vanhoissa ruutikellareissa yleisö voi kokea täysin uusia tilausteoksia. Helsinki Biennaali 2023 on vahvasti läsnä myös digitaalisesti ja mukana on yhteensä kuusi verkkotaideteosta. Teokset ovat esillä osoitteessa helsinkibiennial.fi.

Helsinki Biennaali 12.6.–17.9.2023  

Helsinki Biennaalin 2023 taiteilijat ovat:

Matti Aikio (Sápmi) *
Ahmed Al-Nawas & Minna Henriksson (FI) *
Dineo Seshee Bopape (ZA)
Danielle Brathwaite-Shirley (UK/DE)
Golden Snail Opera (Anna Tsing, Yen-ling Tsai, Isabelle Carbonell, & Joelle Chevrier) (TW/FR/US)
Alma Heikkilä (FI) *
INTERPRT (NO) *
Keiken (UK) *
Sonya Lindfors (CM/FI) *
Lotta Petronella sekä Sami Tallberg & Lau Nau (FI) *
Asunción Molinos Gordo (ES)
Tuula Närhinen (FI)
PHOSfate (SH/FI)
Diana Policarpo (PR)
Sepideh Rahaa (IR/FI)
Bita Razavi (FI/IR/EE)
RED FOREST (UA/UK/US/MX/DE/FI/ZA) *
Remedies (Sasha Huber & Petri Saarikko) (CH/FI) *
Tabita Rezaire (FR)
Emilija Škarnulytė (LT) *
Yehwan Song (KR) *
Jenna Sutela (FI)
Suzanne Treister (UK)
Adrián Villar Rojas (AR) *
Zheng Mahler (HK)

*uusi komissio

LUE LISÄÄ VUODEN 2023 HELSINKI BIENNAALIN TAITEILIJOISTA HELSINKI BIENNAALIN SIVUILTA.

Helsinki Biennaali on kahden vuoden välein toteutuva kansainvälinen nykytaidetapahtuma, joka järjestetään toista kertaa kesällä 2023. Biennaalin tuotannosta ja kuratoinnista vastaa HAM Helsingin taidemuseo. Biennaali on osa Helsingin kaupunkistrategiaa 2021–2025.  

Helsinki Biennaalin 2023 pääyhteistyökumppanit ovat Metsähallitus, S-ryhmä ja Clear Channel sekä yhteistyökumppani Saastamoisen säätiö.  

Haegue Yang: Kerroksellisia uudelleentulkintoja

Alkaa

24.11.2023

Päättyy

07.04.2024

HAMissa nähdään kansainvälisesti tunnetun nykytaiteilija Haegue Yangin ensimmäinen soolonäyttely Suomessa. Tennispalatsin suuriin kaarihalleihin sijoittuva elämyksellinen kokonaisuus tarjoaa laajan katsauksen Yangin virtuoosimaisiin töihin. 

Haegue Yang: Sonic Medicine Man – Hairy Mad Joint, 2023. Courtesy of the artist. Photo: Studio Haegue Yang

Loputon uteliaisuus on johdattanut Haegue Yangin (Soul, 1971) yhteiskunnan, tieteen ja ihmisyyden tutkimiseen – ja asemoinut hänet nykytaiteen tunnetuimpien nimien joukkoon. Saksassa ja Etelä-Koreassa 1990-luvun puolivälistä toiminut Yang on jatkuvassa liikkeessä ja kerää inspiraatiota erilaisista ympäristöistä. 

Yang on tunnettu eri kulttuurien käsityöperinteestä ammentavasta, työläästä mutta samaan aikaan vapaamuotoisesta tekniikastaan, jossa tehdasvalmisteiset ja luonnosta peräisin olevat materiaalit yhdistyvät. Hänen ilmaisutapansa ylittää rajoja, synnyttää immersiivisiä ja aistillisia kokemuksia sekä antaa kipinöitä uusille näkökulmille. 

Haegue Yang luo HAMiin useita aisteja ruokkivan elämyksen.

Haegue Yang rakentaa Tennispalatsin suuriin kaarihalleihin kiehtovan veistoksellisen näyttämön, joka käsittelee toistamisen ja uudelleen esittämisen teemoja. Mukana on myös ääntä ja teosten liikutteluun perustuvaa aktivointia, jota voi liittyä seuraamaan kahdesti kuukaudessa.

Näyttelyn ytimen muodostaa kaksi monumentaalista veistosryhmää: Handles (Kahvat) (2019) ja Warrior Believer Lover – Version Sonic (Soturi Uskova Rakastaja – Soiva versio) (2023). Molemmissa nähdään heliseviä metallikulkusia, joista Yang on tunnettu. Ensimmäisen kerran New Yorkin MoMa:ssa vuonna 2019 nähty Handles on kuudesta veistoksesta, seinille ripustetuista elementeistä, ja äänimaisemasta koostuva moniaistillinen kokemus. Kokonaisuus muuttaa arkiset esineet visuaalisesti vaikuttaviksi liikuteltaviksi teoksiksi, joita voidaan pitää inhimillisten ja mekaanisten olentojen hybrideinä. Warrior Believer Lover – Version Sonic on uudelleentulkinta vuonna 2011 nähdystä kunnianhimoisesta veistoskokonaisuudesta, joka koostui 33 valoveistoksesta. Nyt nähtävä soiva versio esittelee 21 kulkusilla päällystettyä ja peruukeilla, muovikasveilla, aurinkopaneeleilla, LED-valoilla ja erilaisilla luonnonmateriaaleilla kuten kävyillä koristeltua teosta.  Teoksia Handles ja Warrior Believer Lover – Version Sonic säestää ajoittain Isang Yunin (1917–1995) ja Igor Stravinskyn (1882–1971) musiikki, luoden immersiivisiä veistoksellisia sinfonioita.

Näyttelyn ovat kuratoineet HAMin näyttelypäällikkö Kati Kivinen ja amanuenssi Sanna Tuulikangas.

Näyttely on toteutettu yhteistyössä Belgian Gentissä sijaitsevan S.M.A.K. Stedelijk Museum voor Actuele Kunstin kanssa. Näyttelyä tukee Museovirasto.  

Tutustu Haegue Yangin teoksiin syvällisemmin näyttelyvihkon avulla.

Näyttelyyn liittyvät tapahtumat

Haegue Yang (s. 1971, Soul) asuu ja työskentelee Berliinissä ja Soulissa, ja on kiistatta yksi aikamme tunnustetuimmista nykytaiteilijoista. Hänen ainutlaatuinen visuaalinen ilmaisunsa tuo yhteen erilaisia historioita ja perinteitä muun muassa kollaasien, performatiivisten veistosten ja suurien installaatioiden muodossa. Yang on kiinnostunut moninaisista teemoista ja hän visualisoi ilmiöitä lukuisilla tavoilla, mikä saa hänen taiteensa karttamaan määrittelyjä.  

Haegue Yang hyödyntää kulttuurisia merkityksiä kantavia käsityötekniikoita ja materiaaleja: pyykkitelineitä, sälekaihtimia, hanji-paperia (perinteinen, korealainen mulperipuusta valmistettu paperi), keinotekoista olkea. Yangin teokset ovat moniaistillisia ja kokonaisvaltaisia. Hän käsittelee niissä epäsuoran estetiikan läpi muun muassa työvoimaa, muuttoliikettä ja pakolaisuutta. Yang arvostaa yhtenäisten kertomusten sijaan joustavuutta ja varmistaa samalla, että hänen viittauksensa ovat paitsi yllättäviä myös henkilökohtaisia.    

Yangille myönnettiin Gesellschaft für Moderne Kunstin Wolfgang Hahn -palkinto Kölnin Ludwig Museumissa vuonna 2018 ja 13. Benesse-palkinto Singaporen biennaalissa vuonna 2022. Hänellä on ollut yksityisnäyttelyt mm. seuraavissa instituutioissa: National Gallery of Australia (2023); S.M.A.K., Gent (2023); Pinacoteca de São Paulo (2023); SMK – National Gallery of Denmark, Kööpenhamina (2022); Tate St Ives (2020); MMCA, Soul (2020), MoMA, New York (2019); The Bass, Miami Beach (2019); Museum Ludwig, Köln (2018); Centre Pompidou, Pariisi (2016); Leeum Museum of Art, Soul (2015); Kunsthaus Bregenz (2011) ja Etelä-Korean Paviljonki, Venetsian biennaali (2009).

Nykytaidetapahtuma esittelee noin 30 kansainvälistä taiteilijaa tai taiteilijaryhmää. Helsinki Biennaali 2023 käsittelee taiteen kautta aikamme polttavia kysymyksiä, kuten luonnon monimuotoisuuden vähenemistä, poliittisia yhteentörmäyksiä ja uusien teknologioiden vaikutuksia. Alaotsikko Uusia suuntia voi syntyä viittaa vaihtoehtoiseen tapaan elää maailmassa ja ymmärtää sitä – sekä kuvitella muita mahdollisia tulevaisuuksia. Teoksista noin puolet on täysin uusia ja ennenkokemattomia ja varta vasten näyttelyn esityspaikkoihin tehtyjä. Kokonaisuuteen kuuluu esimerkiksi installaatioita, veistoksia, videoteoksia, performansseja sekä eri taiteenlajien rajat ylittäviä teoskokonaisuuksia.

Helsingin pormestari Juhana Vartiainen:

“Olemme ylpeitä kansainvälisestä biennaalistamme, joka antaa mahdollisuuden esitellä kaupunkimme kulttuurista rikkautta ja elinvoimaa maailmalle. Tänä vuonna Helsinki Biennaali on entistä vahvemmin lähellä ihmisiä ympäri Helsinkiä, jotta jokaisella helsinkiläisellä ja vierailijalla on mahdollisuus päästä kokemaan taidetta ja inspiroitua siitä. Taide ja kulttuuri ovat Helsingille suuri voimavara ja ylpeydenaihe. Tuomalla taiteen kaupungin sydämeen voimme herättää keskustelua sekä vahvistaa yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja luovuutta – korostaa niitä asioita, joiden varaan Helsinki kaupunkina rakentuu.”

HAM Helsingin taidemuseon johtaja Arja Miller: 

“Nyt toista kertaa järjestettävä Helsinki Biennaali on vakiintunut olennaiseksi osaksi HAM Helsingin taidemuseon toimintaa. Biennaali on yhtä aikaa kansainvälisesti kunnianhimoinen, ja aidosti paikallinen tapahtuma. Se on kaupungin yhteinen ponnistus, jonka HAM on rakentanut kaupunkilaisille yhteistyössä kaupungin eri toimialojen välillä.

Globaalit haasteet, kuten luontokato ja akuutti ilmastokriisi vaikuttavat meihin kaikkiin. Tässä ajassa tarvitsemme uusia tapoja ymmärtää ja havaita, ja saada vastauksia haastaviin kysymyksiin. Taiteilijoilla on erityinen kyky antaa historialle, paikoille, tunteille ja ajatuksille uudenlainen muoto. Meillä on entistä suurempi syy syventyä taiteen ja taiteilijoiden puoleen ja tarkastella, miten he näkevät nykyisyyden ja luovat tulevaisuutta teostensa kautta. Uskon, että näin välittyy uudenlaisia näkökulmia, oivalluksia ja toisinaan lohtua jokaiselle biennaalin kävijälle.”

Helsinki Biennaali 2023 on koettavissa Vallisaaressa ja HAM Helsingin taidemuseossa sekä muualla kaupungissa

Helsinki Biennaalissa nähdään teoksia noin 30 kansainväliseltä taiteilijalta tai taiteilijaryhmältä kahdessa eri päätapahtumapaikassa: Helsingin Vallisaaressa ja HAM Helsingin taidemuseossa. Lisäksi teoksia voi kokea eri kohteissa ympäri kaupunkia. Vuoden 2023 biennaali käsittelee aikamme polttavia kysymyksiä, ja alaotsikko Uusia suuntia voi syntyä viittaa vaihtoehtoiseen tapaan elää maailmassa ja ymmärtää sitä – sekä kuvitella muita mahdollisia tulevaisuuksia. Kokonaisuuteen kuuluu esimerkiksi installaatioita, veistoksia, videoteoksia, performansseja, verkkotaideteoksia sekä eri taiteenlajit ylittäviä teoskokonaisuuksia.

Biennaalin voi jälleen kokea Helsingin Vallisaaressa, entisessä sotilaskohteessa, joka on nykyisin Helsinkiä ympäröivän kauniin saariston monimuotoisin luonto- ja virkistyskohde. Vallisaaressa on esillä noin 15 teoskokonaisuutta, jotka sijoittuvat sekä ulkotilaan että historiallisiin ruutikellareihin. Teokset käyvät hienovaraista dialogia saaren ympäristön ja sen ainutlaatuisen ekosysteemin kanssa.

Vuoden 2023 Helsinki Biennaalin kuraattori Joasia Krysa:

”Biennaali lähtee liikkeelle Vallisaaresta, monilajisten maisemien uudistavasta energiasta sekä datasta, jota algoritmit käsittelevät. Se hakee vaikutteita monenkirjavista lähteistä – luonnontieteestä ja kosmologiasta, yliluonnollisesta ja tekoälystä, datatieteestä ja tieteiskirjallisuudesta, ihmisten ja ei-ihmisten merkitysten muodostuksesta, aistivien ja muiden maailmallisten olentojen toimista – löytääkseen olosuhteita, joissa uusia suuntia voi syntyä.”

Vallisaaressa puiseen mökkiin sijoittuva Suzanne Treisterin Technoshamanic Systems esittelee mikrokosmisia kolonialismin vastaisia suunnitelmia ja teknologis-spiritualistisia kuvitelmia vaihtoehtoisista tulevaisuuksista, joissa maapallo pelastuu ja kosmos asutetaan. Mökin sisällä olevien vesiväritöiden rinnalla saarella nähdään lisätyn todellisuuden eli AR-teknologian avulla toteutettu teososa, joka saa Treisterin visiot leijumaan korkealla taivaankannella.

Jenna Sutelan teos Pond Brain koostuu taiteilijan pään muotoa mukailevasta pronssisesta maljasta, joka on täytetty vedellä. Astian hankaaminen saa sen “laulamaan”. Maljan väreily sekä taiteilijan koneoppimistekniikoiden avulla tuottamat äänet pääsevät tällöin vuorovaikutukseen keskenään. Yhdessä ne luovat äänimaiseman, joka pohjautuu huomattavasti Vallisaarta laajemmasta ympäristöstä kerättyihin signaaleihin, kuten esimerkiksi ulkoavaruudesta ja merenpohjasta kantautuviin ääniin.

HAM Helsingin taidemuseon päänäyttelytilassa, suurissa kaarihalleissa, nähdään teoskokonaisuudet Diana Policarpolta, Bita Razavilta, Tabita Razairelta ja Tuula Närhiseltä. Razavin eri maiden poliittisia ja kolonistisia rakenteita pohtiva teos edusti Viroa Venetsian biennaalissa vuonna 2022. Massiiviset, kiven kaltaiset veistokset, kiviin upotetut videoteokset ja äänimaailma muodostavat Policarpon installaation. Teoksellaan Policarpo tutkii ihmisten tapaa kohdella maailmaa kuin se olisi heidän omaisuuttaan. Suomalaisen ympäristötaiteen pioneeri Tuula Närhinen kuvaa teoksellaan Deep Time Deposits: Tidal Impressions of the River Thames (2020) jokea syklisenä aikakoneena sekä luonnon muovaamana ihmiselämän arkistona. Tabita Rezairen videoinstallaatio Deep Down Tidal tutkii veden voimaa kommunikaatiota välittävänä rajapintana. Polullaan taiteilijana, maanviljelijänä, joogaopettajana ja doulana Rezaire haluaa ilmaista jumalallisista itsessään ja muissa. INTERPRT-tutkimusryhmältä nähdään teos HAMin ensimmäisen kerroksen galleriatilassa. Ryhmä kysyy teoksessaan, pystyvätkö pohjoismaiset totuuskomissiot tuomaan tarpeeksi hyvin esille valtioiden harjoittaman väkivallan, kuten assimilaation ja maan pakkolunastusten, kolonialistista historiaa.

Dineo Seshee Bopape toteuttaa mainostauluista inspiroituneen veistoksen Muistan äitejä julkiseen tilaan Helsingin Kauppatorille. Pakatusta maasta, kivistä ja muista luonnon aineksista toteutettu teos etsii tietä muistamiseen niin henkilökohtaisten kuin jaettujen perhehistorioiden kautta.

Biennaalin tapahtumallinen osuus nostaa esiin muun muassa Vallisaaren yöperhoset sekä saaren uudenlaisen mytologian

Helsinki Biennaalin päänäyttelyä Vallisaaressa täydentävät koko kesän ajan taiteilijoiden tapahtumalliset ja yleisöä osallistavat teokset, performanssit, työpajat ja keskustelut.

Lotta Petronella yhdessä Lau Naun ja Sami Tallbergin kanssa luo biennaaliin monialaisen taideteoksen, jossa parantaminen, laulu ja ravitseminen ovat vuorovaikutuksessa Vallisaaren monimuotoisten asukkaiden, kuten saaren lukuisten perhoslajien kanssa. Teoksen osia ovat muun muassa luonnonkasveista koottu apteekki, kuoro, Vallisaaressa toteutetut yöperhosäänitteet sekä muistojuhla Ilma Lindgrenille, joka toiminnallaan varmisti jokaisenoikeudet Suomessa eli jokaisen oikeuden nauttia Suomen luonnosta ja etsiä sieltä ravintoa riippumatta alueen omistussuhteista. Laments on Lotta Petronellan kokemuksellisten kuoroesitysten sarja Vallisaaressa; yhdessä laulaminen ja sureminen ovat taiteilijalle kollektiivista parantamista. Biennaalin aikana Lotta Petronella toteuttaa myös 28 henkilökohtaista oraakkeliluentaa.

Danielle Brathwaite-Shirley kutsuu biennaalivieraat osallistumaan roolipeliperformanssiin ja installaatioon, joiden välityksellä voi kokea Vallisaaren uudenlaisen mytologian. Hän vie osallistujat matkalle, jonka varrella kohdataan yhteistä päätöksentekoa ohjaavia hahmoja ja skenaarioita. Hahmot esiintyvät fyysisten veistosten muodossa saarella, ja verkossa voi myös kuunnella heidän taustatarinansa. Teoksissaan Brathwaite-Shirley kietoo eletyt kokemukset fiktioon kertoakseen uudelleen mustien transihmisten tarinoita.

Koreografi Sonya Lindforsin uusi yhteistyöprojekti common moves – julkisen tilan valtaus yksinkertaisen koreografian kautta – kyseenalaistaa käsityksemme siitä, mikä on yhteistä ja yleistä (se mikä ei ole aliedustettua tai marginalisoitua). Useissa paikoissa ympäri Helsinkiä tapahtuva teos keskittyy representaatiota ja valtarakenteita koskeviin kysymyksiin, mustuuteen ja kehopolitiikkaan sekä spekulatiivisiin tulevaisuuksiin ja dekolonialistiseen unelmointiin. Paikallisiin kysymyksiin ja keskusteluihin sitoutuva teos toteutetaan yhteistyössä helsinkiläisten BIPOC (black, indigenous and people of color) -taiteilijoiden ja -vapaaehtoisten kanssa.

Golden Snail Opera (Omenakotilo-ooppera, 2017) esitetään live-esiintyjien kanssa kesä- ja elokuussa keskustakirjasto Oodissa. Anna Tsing, Yen-ling Tsai, Isabelle Carbonelle ja Joelle Chevrier ovat toteuttaneet monilajisen, yilanilaisesta oopperasta vaikuttuneen esityksen, jossa kuullaan myös etanoiden, veden, lintujen ja muiden olentojen ääniä. Videota ja performatiivista tekstiä yhdistävässä teoksessa tarkastellaan omenakotiloita. Niitä alettiin vuonna 1979 tuoda Argentiinasta Taiwanille, jossa kaavailtiin ruokaetanoiden kasvatuksen aloittamista. Nykyään ne ovat riisinviljelijän pahin vihollinen sekä Taiwanilla että koko Aasiassa. Kotiloita on perinteisesti hävitetty myrkyttämällä, mutta nyt Yilanin piirikunnan uusi viljelijäsukupolvi poimii kotiloita käsin ja yrittää hankkia niistä niin paljon tietoa kuin mahdollista, jotta riisinviljelystä voisi tulla yksi monista monilajisen elämän muodoista.

Ohjelmaa ovat olleet luomassa myös biennaalin kuratoinnin kumppanit. Critical Environmental Data -tutkimusryhmä on toteuttanut kuusiosaisen Ääniopastus kaupungin luontoon -ääniteoksen, joka on koettavissa eri puolilla Helsinkiä ja verkossa. Museum of Impossible Forms järjestää keskustelusarjan kulttuurikeskus Stoassa sekä kesäkoulun, jonka aikana pidetään yleisölle avoimia iltaluentoja ja keskusteluja. Aalto-yliopiston ViCCA-maisteriohjelman (Visual Cultures, Curating and Contemporary Art) opiskelijat järjestävät biennaalin teemoja käsittelevän tapahtumasarjan. Ohjelmaan kuuluu myös tekoälytoimijan luoma verkkosivu, jossa yhdistyvät HAM Helsingin taidemuseon kokoelma ja monimuotoiset koneoppimisen tekniikat. Sivuston ytimen muodostaa kartta, jonka avulla vierailijat tarkastella kaupungin taidekokoelmaa tekoälyn näkökulmasta ja sen uudelleenmuotoilemana.

Helsinki Biennaali tekee tiivistä yhteistyötä Helsingin koulujen ja Helsingin kulttuuritalojen kanssa

Helsinki Biennaali tekee myös tiivistä yhteistyötä koulujen kanssa. Helsingin kulttuuritaloilla nähdään kesän aikana elokuvanäytöksiä, joihin kuraattori Joasia Krysa on valinnut teoksia HAMin kokoelmasta. Kokonaisuuteen kuuluu opetusmateriaali. Elokuvanäytösten kohderyhmänä ovat yläkoululaiset.

Alakoululaisille on luotu vuorovaikutteinen oppimateriaali, jossa seikkaillaan saarella etsimässä vedenhengen salaisuuksia. Materiaali on tehty yhteistyössä kasvatuksen ja koulutuksen toimialan ja oppilaiden kanssa.

Helsingin viidesluokkalaiset pääsevät vierailemaan biennaalissa osana perusopetuksen kulttuuripolkua. Koululaisopastukset ja työpajat järjestetään HAM Helsingin taidemuseon biennaalinäyttelyssä.

Lue lisää Helsinki Biennaalin ohjelmasta täällä. Kaikki tapahtumat löytyvät verkkosivujen tapahtumakalenterista.

Pääkuva: Asunción Molinos Gordo: ¡Cuánto río allá arriba!, 2023. © HAM/Helsinki Biennial/Sonja Hyytiäinen

Tervetuloa seuraamaan korealaisen taiteilijan Yehwan Songin, Zürichin yliopistossa toimivan Digital Visual Studies (DVS) tutkimusryhmän ja kuraattori Joasia Krysan esittelyä Helsinki Biennaaliin toteutetusta Newly Formed -teoksesta ja sen syntyprosessista.

Teos hyödyntää koneoppimista ja algoritmeja, joiden avulla se on sijoittanut HAMin kokoelman taideteokset eri puolille Helsinkiä. Se myös yhdistää Helsingin katunäkymät ja HAMin teokset ja luo niistä aivan uudenlaisia, immersiivisiä 360-panoraamanäkymiä.

Newly Formed -sivuston ytimen muodostaa kartta, jonka avulla vierailijat voivat olla vuorovaikutuksessa HAMin kokoelman kanssa maantieteellisen sijainnin perusteella. Kartan avulla vierailijat voivat katsella kaupunkia taidekokoelman näkökulmasta ja siirtymällä näkymästä toiseen tutkia uusia, koneen luomia ryhmittelyjä teoksista ja paikoista. Tekoälyalgoritmit prosessoivat kokoelman metadataa, jolloin lopputuloksena on uudelleenmuotoiltu suhteiden vyyhti, joka syntyy käyttäjän, kaupungin ja kokoelmien kokonaistoimijuudesta.

Tilaisuus on maksuton ja kaikille avoin. Tilaisuuden kieli on englanti. 

Lue lisää taiteilijasta ja teoksesta

Tutustu DVS:n toimintaan

Tutustu kokoelmaan

Testamentti- ja lahjoituskokoelmat

Leonard ja Katarina Bäcksbackan kokoelma

Leonard (1892–1963) ja Katarina Bäcksbackan (1894–1976, o.s. Tichonowa) taidekokoelma on museon merkittävin lahjoituskokoelma, jonka esittelyä varten kaupunki avasi Meilahden taidemuseon vuonna 1976. Kokoelman on kerännyt filosofian maisteri Leonard Bäcksbacka yhdessä vaimonsa Katarina Bäcksbackan kanssa.

Ingjald Bäcksbackan ja Christina Bäcksbackan kokoelmat

Isänsä rinnalla nuoresta saakka työskennellyt Ingjald (1925–1978) siirtyi Taidesalongin johtoon Leonard Bäcksbackan poismenon jälkeen vuonna 1963 ja kartutti myös perheen taidekokoelmaa. Ingjald Bäcksbacka toimi merkittävässä roolissa Leonard ja Katarina Bäcksbackan lahjoituksen järjestelyissä, ja valmisteli lahjoitusta 1970-luvun alussa useita vuosia ennen kuin se virallisesti lahjoitettiin kaupungille vuonna 1976.

Taidesalonki on Helsingin vanhimpia gallerioita ja Ingjaldin tytär Christina Bäcksbacka jatkoi sen toimintaa isänsä jälkeen vuodesta 1978 vuoteen 2020 saakka. Christina Bäcksbackan toiveesta hänen isovanhempiensa keräämä kokoelma erotettiin omaksi kokonaisuudekseen, ja kokoelman myöhemmät lisäykset toiseksi erilliseksi kokoelmaksi, joka kantaa isän ja tyttären nimeä. Kokoelma perustettiin vuonna 2018 ja siihen siirrettiin kaikki Christina Bäcksbackan lahjoittamat teokset vuodesta 1980 eteenpäin.

Elsa Arokallion kokoelma

Elsa Arokallio (1892–1982) oli arkkitehti, joka testamenttasi taidekokoelmansa Helsingin kaupungille. Vuonna 1983 vastaanotettu kokoelma sisältää Arokallion omien töiden ja luonnosten lisäksi myös esimerkiksi Alwar Cawénin, Tuomas von Boehmin, Marcus Collinin ja Magnus Enckellin teoksia.

Gösta Beckerin kokoelma

Gösta Becker (1890–1949) oli sisätautilääkäri, joka laajan tutkimustyönsä ja lääkäritoimintansa ohella harrasti ja keräsi sekä kuvataidetta että antiikkia. Kokoelmaan sisältyy muun muassa Hugo Simbergin, Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Eero Järnefeltin, Pekka Halosen, ja Helene Schjerfbeckin maalauksia, useita Wäinö Aaltosen veistoksia sekä esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan ja Ellen Thesleffin grafiikkaa. Taideteosten lisäksi kokoelmaan kuuluu useita lasi-, hopea-, messinki-, tina- ja posliiniastioita sekä muun muassa rokokoo- ja kustavilaishuonekaluja. Kokoelmaan kuuluu yhteensä 193 taideteosta ja esinettä. 

Otto W. Furuhjelmin kokoelma

Kenraaliluutnantti Otto W. Furuhjelmin taidekokoelma lahjoitettiin vuonna 1883 Helsingin kaupungille tulevaa, perustettavaa museota varten. Tämä 58 taideteosta käsittävä kokoelma siirtyi Helsingin kaupunginmuseolta HAM Helsingin taidemuseolle vuonna 2015. Kokoelma käsittää muun muassa italialaista, alankomaalaista ja puolalaista taidetta 1600–1800-luvuilta.

Raimo ja Maarit Huttusen kokoelma

Raimo ja Maarit Huttusen lahjoituskokoelman teokset edustavat hyvin kotimaisen 1990- ja 2000-luvun taiteen tekijöitä maalauksen, grafiikan ja valokuvan kentillä. Kokoelman teokset on valittu persoonallisella silmällä ja epäsovinnaisella näkemyksellä. Hankinnoissa on huomioitu suomalaisen taidekentän marginaalisimmatkin ilmiöt ja niitä on hankittu usein nuorilta ja lupaavilta taiteilijoilta, mikä tukee hienosti myös HAMin omia kokoelmahankintalinjauksia. Kokoelmaan kuuluu noin 300 teosta.

Ilmi Immelin kokoelma

Museo vastaanotti prokuristi Ilmi Immelin (1897–1995) lahjoituksen kokoelmiinsa vuonna 1995. Kokoelma koostuu neljästä teoksesta, joiden tekijöitä ovat August Sigfrid Keinänen, Berndt Lagerstam, Juho Rissanen ja Werner Åström.

Alice Kairan lahjoitukset

Taidemaalari Alice Kairan (1913–2006) lahjoituskokoelma on muodostunut kahdesta erillisestä lahjoituksesta: ensimmäinen tehtiin vuonna 1986 ja toinen vuonna 1995. Kokoelma käsittää yhteensä 52 maalausta ja piirustusta, joista jälkimmäisistä useat ovat hänen omakuviaan.

Aune ja Elias Laaksosen kokoelma

Aune (1906–1984) ja Elias Laaksosen (1903–1972) kokoelma testamentattiin kaupungille vuonna 1984. Lahjoitus vastaanotettiin vuonna 1985. Kokoelmaan kuuluu muun muassa Fanny Churbergin, Elin Danielson-Gambogin, Venny Soldan-Brofeldtin, Akseli Gallen-Kallelan ja Maria Wiikin maalauksia, sekä Rembrandtin ja Renoirin grafiikkaa. Kaikkiaan kokoelma koostuu 48 teoksesta.

Aune Lindebergin kokoelma

Ekonomi Aune Lindebergin (1895–1984) kokoelma koostuu yhteensä viidestä maalauksesta, jotka hän testamenttasi Helsingin kaupungille vuonna 1982. Lahjoitus vastaanotettiin 1984. Kokoelmaan kuuluu Anna Holmbergin, Johan Knutsonin, Maria Wiikin ja Kaapo Wirtasen teosten lisäksi yksi tuntemattoman tekijän taideteos.

Anitra Lucanderin lahjoitus

Taidemaalari Anitra Lucander (1918–2000) lahjoitti töitään kaupungin taidemuseolle vuonna 1982. Kokoelma koostuu Lucanderin maalauksista, piirustuksista ja grafiikasta, ja siihen kuuluu yhteensä 96 työtä.

Sune Orellin kokoelma

Filosofian maisteri Sune Orellin kokoelma liitettiin museon kokoelmiin vuonna 1990. 35 taideteoksen kokoelma koostuu pääasiassa 1900-luvun alun suomalaisten taiteilijoiden, esimerkiksi Jalmari Ruokokosken, Verner Thomén, Ragnar Ekelundin ja Alvar ja Ragni Cawénin töistä. Sune Orellin kokoelma täydentää myös hienosti vuonna 1976 kokoelmiin lahjoitettua Leonard ja Katarina Bäcksbackan kokoelmaa, sillä Orellin kokoelmaan kuuluu useita luonnoksia Bäcksbacka-kokoelman teoksiin.

Iris Roos-Hasselblattin kokoelma

Kokoelman on kerännyt Emil Alarik Hasselblatt (1874–1954), joka teki elämäntyönsä Helsingin yliopiston kirjastossa ja lopulta eläköityi vanhimpana alikirjastonhoitajana. Hänen vaimonsa, Helsingin yliopiston kirjastossa amanuenssina toimineen Iris Roos-Hasselblattin perilliset lahjoittivat kokoelman Helsingin kaupungille vuonna 1973 Roos-Hasselblattin toiveiden mukaisesti. Kaupunki vastaanotti kokoelman vuonna 1974. Kokoelma käsittää yhteensä seitsemän taideteosta Harald Brunilta, Verner Thomélta ja Magnus Enckelliltä.

Katriina Salmela-Hasánin ja David Hasánin kokoelma

Katriina Salmela-Hasánin (1944–1995) ja David Hasánin (1947–1997) kokoelma lahjoitettiin Helsingin kaupungin taidemuseolle vuonna 1998. Yli 300 teoksen, lähinnä suomalaisen nykytaiteen kokoelma on kerätty pääosin 1980-luvun aikana, ja se on hieno läpileikkaus ajan taiteesta. Kokoelma edustaa hienosti aikansa suosituimpia taiteilijoita ja suomalaista kotikokoelmaa.

Christian Sibeliuksen lahjoitus

Taiteilija Harry Christian Sibeliuksen (1910–1951) jälkeen jääneet työt lahjoitettiin museon kokoelmiin vuonna 1985 taiteilijan sisarten Rita Sibeliuksen ja Marjatta Ahlströmin toimesta. Kokoelma koostuu 22 työstä, jotka ovat etupäässä hiili- ja lyijykynäpiirustuksia.

Martta ja Reino Sysin kokoelma

Martta ja Reino Sysin kokoelma lahjoitettiin taidemuseon kokoelmiin vuonna 1993. Kokoelma koostuu 52 teoksesta ja se on laadullisesti erittäin merkittävä, sillä se täydentää hienosti kaupungin taidemuseon kokoelmia etenkin 1800-luvun taiteen osalta. Taideteosten tekijöihin kuuluvat muun muassa Akseli Gallen-Kallela, Oscar Kleineh, Jalmari Ruokokoski, Victor Westerholm ja Albert Edelfelt.

Muut kokoelmat

Hilda Flodinin kipsiveistoskokoelma

Kuvanveistäjä Hilda Flodinin (1877–1958) kipsiveistoskokoelma siirrettiin Helsingin kaupunginmuseosta kaupungin taidemuseoon vuonna 2018. Kokoelma koostuu yhteensä 47 veistoksesta ja siihen kuuluu erityisesti tutkielmia eläinten raajoista ja ihmisen kehonosista. Kipsikokoelma on hyvä läpileikkaus taiteilijan veistotuotannosta ja valottaa paitsi hänen Pariisissa omaksumiaan työtapoja, myös taiteilijan plastisen tuotannon loppuvaihetta.

Harkonmäki-kokoelma

Matti Harkonmäki (s. 1935) myi kokoelmansa Helsingin kaupungin taidemuseolle vuonna 1991. Kokoelma muodostui pääosin 1980-luvulla ja koostui pitkälti kyseisen vuosikymmenen taiteesta. Harkonmäki laajensi kokoelmaansa erityisesti 1970-luvun yhteiskunnallisella realismilla, ja kokoelma sai selvästi poliittisia ja ideologisia piirteitä. Kokoelman taiteilijoihin kuuluvat muun muassa Marjatta Hanhijoki, Irina Krohn, Henry Wuorila-Stenberg ja Jarmo Mäkilä.

Karttuva kokoelma

Karttuva kokoelma on HAMin kokoelmista määrällisesti suurin ja kokoelmaan hankitaan vuosittain uusia teoksia taidemuseon omaan budjettiin sisältyvällä määrärahalla. Kokoelmaa kasvatetaan pääosin suomalaisella nykytaiteella, mutta kokoelmaan on myös hankittu joitakin ulkomaisia teoksia esimerkiksi taidemuseon järjestämistä näyttelyistä. Lisäksi kokoelmaa täydennetään ajoittain vanhemmalla taiteella, jota hankitaan lähinnä täydentämään museon lahjoituskokoelmia. Karttuvaan kokoelmaan sisältyy omana kokonaisuutenaan myös Jan Olof Mallanderin kokoelma, joka hankittiin vuonna 1990.

Koulujen taideteokset

Koulujen kokoelma koostuu teoksista, joita koulut ovat joko itse hankkineet tai saaneet lahjoituksina Taidetta kouluihin
-yhdistyksen kautta. Kokoelmaan kuuluu joitakin taidehistoriallisesti merkittäviä suomalaisia teoksia esimerkiksi Tyko Salliselta. Kouluihin hankitut teokset liitettiin taidemuseon kokoelmaan 1980-luvulla asteittain toteutuneen peruskoulu-uudistuksen jälkeen. Näin kokoelmat saatiin museon hallintaan, ja niitä hoidetaan ja ylläpidetään museaalisin kriteerein.

J.O. Mallanderin kokoelma

Taiteilija ja taidekriitikko Jan Olof Mallanderin (s. 1944) keräämä noin 160 teoksesta koostuva taidekokoelma hankittiin Kaupungin taidemuseoon vuonna 1990. Vuosina 1971–77 Mallander piti Helsingin Huvilakadulla Halvat Huvit-galleriaa, jossa hän pyrki esittelemään valtavirrasta poikkeavia ilmiöitä. Kokonaisuus syntyi Mallanderin henkilökohtaisten kontaktien, suhteiden ja kiinnostuksen johdattelemana, minkä lisäksi siihen sisältyy myös Mallanderin omia teoksia. Kokoelma kerättiin 1970- ja 1980-luvuilla ja onkin läpileikkaus sen ajan kuvataiteen avantgardistisista ja ei-kaupallisista pyrkimyksistä.

Timo Sarpanevan kokoelma

Muotoilija ja kuvanveistäjä Timo Sarpanevan (1926–2006) tuotantoa käsittävä 38 lasitaideteoksen kokoelma liitettiin Helsingin kaupungin taidemuseon kokoelmiin vuonna 1995. Kokoelma koostuu lasiesineistä ja -veistoksista.

Suomen Säästöpankki Oy:n taidekokoelma

1990-luvun puolivälissä Valtion vakuusrahasto deponoi aikaisemmin Suomen säästöpankeille kuuluneen kokoelman hallintaoikeuden eri aluetaidemuseoihin. Uudenmaan osalta kokoelma sijoitettiin HAMiin, jolloin käyttöoikeus siirtyi museolle ja teoksista tuli osa museon kokoelmia. Kokoelman muut osat on deponoitu muihin aluetaidemuseoihin ympäri Suomea ja kukin aluetaidemuseo sai kokoelmiinsa ne teokset, jotka alueen säästöpankit olivat hankkineet kokoelmaan.

Stadin kerrokset – Stadins skikt – City Layers
Jan Vapaavuori
Pormestari, Borgmästare 2017–21

EGSin maalaama muotokuva Helsingin ensimmäisestä pormestarista Jan Vapaavuoresta paljastettiin 20.4. kaupungintalolla. Helsingin pormestarina vuosina 2017–2021 toimineen Vapaavuoren muotokuvajulkistus jatkaa kaupungin pitkää perinnettä, jossa kaupunginjohtajat ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajat ikuistetaan Kaupunginkanslian tilaamiin muotokuviin. Teos liitetään osaksi kaupungin taidekokoelmaa, josta HAM Helsingin taidemuseo huolehtii, ja se ripustetaan esille kaupunginhallituksen istuntosaliin.

Helsingfors första borgmästares, Jan Vapaavuoris, porträtt Stadins skikt målat av EGS, avtäcktes i stadshuset torsdagen den 20 april. Helsingfors första borgmästares, Jan Vapaavuoris, porträtt målat av EGS, avtäcktes i stadshuset. Porträttet av Vapaavuori, Helsingfors borgmästare 2017–2021, fortsätter stadens långa tradition av att föreviga stadsdirektörer och ordförande för stadsfullmäktige i porträtt som beställs av Stadskansliet. Verket ska ingå i stadens konstsamling som förvaltas av HAM Helsingfors konstmuseum och hänga i stadsstyrelsens sessionssal.

April 20 marked the unveiling of EGS’s portrait of Jan Vapaavuori, who served as mayor of Helsinki from 2017 to 2021. The unveiling marks the continuation of the City Executive Office’s long tradition of commissioning portraits of Helsinki’s mayors and chairs of the City Council. The portrait by EGS will be accessioned to the city’s collection, which is administered by the HAM Helsinki Art Museum. It will be displayed in the City Council’s assembly chambers.

Zheng Mahler on kollektiivi, jonka muodostavat taiteilija Royce Ng ja antropologi Daisy Bisenieks. Työssään he tarkastelevat globaalia kauppaa, luonnon ja teknologian välisiä verkostoja ja ei-inhimillisen paikkoja sekä niiden tuottamia ympäristöarkkitehtuureja ja keskinäisten vaikutusten virtauksia. Kaksikko luo digitaalisen median, performanssien ja installaatioiden avulla spekulatiivisia skenaarioita ja immersiivisiä kohtaamisia, joissa koetellaan heidän edustamiensa tieteen- ja taiteenalojen rajoja ja mahdollisuuksia.

Koska matkustaminen pois Hong Kongista ei viimeisten kolmen vuoden aikana ole ollut mahdollista, liittyvät Zheng Mahlerin viimeisimmät teokset heidän asuinpaikkaansa, Lantau-saareen. Uusi Soilspace-teos jatkoi samalla linjalla olemalla uusi versio Zheng Mahlerin etänä Singaporeen toteuttamasta teoksesta, jossa Singapore ja Hongkong toimivat kahtena vastinparina Itä-Aasialaisen urbanismin spekulatiiviselle arkeologialle. Helsinki Biennaalissa 2023 nähty teos on puolestaan ikkuna maan alle; ajatukseen, jossa kaupungit rakentuvat hautojen ja hautausmaiden päälle osana laajempia ”maaperän yhteisöjä”.

Teoksessa taiteilijoiden luomat folkloristisia, historiallisia ja biologisia poikkileikkauksia kuvaavat 3D-mallinnukset ovat vuorovaikutuksessa keskenään monella eri aikatasolla – kuin esivanhempien palvonnan kohteena olevat lukuisat maaperän henget, jotka ovat muokanneet ja muokkaavat asuttamiamme paikkoja. Soilspace on sijoitettu Baanalle, kevyen liikenteen väylälle, joka johdattaa kävijää HAMista kohti Vallisaarta. Teos oli esillä Baanalla kevääseen 2024 saakka.

Taiteilijat kertovat:

”Maanmuokkaus oli ensimmäinen askel, paakkuisen ja kokkareisen maaperän valmistelu ja ilmastus maata lapioimalla ja sen jälkeen haravalla tasoittamalla. Prosessin aikana kaivettiin esiin huomattava määrä rakennusjätettä, joka kertoi tarinaa maan edellisestä elämästä. Joskus kertomukset sisälsivät pilaantumista ja kuolemaa, lihan ja elämän maatumista. Joskus viruksia saapui kaukaa, pala posliinia, riisinjyvä, kangastilkku, vaihdettuaan omistajaa monenväristen käsien kautta mukanaan omat tuoksunsa ja viestinsä. Toisinaan maaperäyhteisö kertoi tarinoita väkivallasta, murhista ja aaveista.

Eräässä vaiheessa löysimme maan halki kulkevan linjan, joka johti saaren laitamille. Se löytyi yhdestä puutarhan ojista, joiden yli ihmiset usein kulkivat. Aikoinaan se oli ollut muurahaisten, hyönteisten ja muiden asukkaiden kauppareitti, joka johti suoraan satamaan, joka tässä tapauksessa olikin tautiallas. Ojaan suunniteltiin maaperästä ja sen salaisuuksista kertova muraali, maanalainen sukututkimus mikrobeista, jotka vaanivat saaristoa ammoisina aikoina.”

Zheng Mahlerin teoksia on ollut esillä useissa kansainvälisissä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä kuten ”A Season in Shell” Johann Jacobs Museumissa Zürichissä (2014), PERFORMA: New Visual Art Performance Biennale, New York (2015), ”Mutual Aid” Johann Jacobs Museumissa (2016), Artist Film International (AFI) Whitechapel Galleryssa, Lontoo (2017), ”Sci(No)-Fi” Akademie der Künste der Weltissa, Köln ja ”Phantom Plane: Cyberpunk in the Year of Future” Tai Kwun Contemporary -galleriassa, Hongkong (2019), ”Bodies of Water” Shanghain biennaalissa ja ”Eurasia: A Landscape of Mutability” Antwerpenin modernin taiteen museossa (2021), ”Lonely Vectors” Singaporen taidemuseossa, ”Liquid Ground” UCCA Dune -galleriassa Beidaihe, Kiina, ja ”Rat! Rats! Rats! The Poetic Grammar of the Hack” Caixa Forumissa, Barcelona (2022). IFA:n (Institut für Auslandsbeziehungen) Mahlerilta tilaama multimediaprojekti ”What is it like to be a (virtual) bat?” esiteltiin ”ARE YOU FOR REAL?” -verkkoalustalla vuonna 2022 ja Kunsthalle Mainzissa sekä ja PHD Groupissa Hongkongissa vuonna 2023.

Teos kuuluu Helsingin kaupungin taidekokoelmaan, jota HAM kuratoi ja hallinnoi.

Anni Puolakka: EMO, Teoksia vuosilta 2018–2023

Alkaa

08.03.2023

Päättyy

16.04.2023

Anni Puolakan videoita, performanssitaidetta ja maalauksia sisältävä Emo-näyttely koostuu teoksista, jotka ovat valmistuneet vuosina 2018–2023.

Anni Puolakan videoita, performanssitaidetta ja maalauksia sisältävä Emo-näyttely koostuu teoksista, jotka ovat valmistuneet vuosina 2018–2023. Teosten kohtauksissa hahmot ja tapahtumat – muodot ja viivat – kasvattavat oman surrealistisen dynamiikkansa. Elämä etenee ilman ennalta määrättyä suunnitelmaa.

Yksi näyttelyn viimeaikaisemmista teoksista, Maitopuisto 2022, sijoittuu Helsingissä sijaitsevaan, kumpuilevaan puistoon. Puiston suunnitteli Maj-Lis Rosenbröijer vuonna 1961. Se oli alkujaan nimetön, mutta paikalliset kutsuivat sitä Kukkapuistoksi. Kaupunki nimesi alueen vuonna 1970 Lenininpuistoksi, kun diktaattorin syntymästä oli kulunut sata vuotta. Nykypäivänä jotkut kaupunkilaiset kiistelevät puiston nimestä: Toiset säästäisivät nimen dokumenttina Leninin ihailusta, toiset taas vaihtaisivat sen. Eräänä kesäiltana vuonna 2022 puiston nimi oli tunnin ajan Maitopuisto, ja sinne nousi uusi, elävä patsas.

Näyttelyssä nähdään myös yhteistyöteoksia, jotka Puolakka on toteuttanut yhdessä Viktor Timofeevin ja Marta Trekteren kanssa. Näyttelyn kuratoriaalinen neuvontantaja on Helen Kaplinsky.

Puolakka on Helsingissä asuva taiteilija, joka hyödyntää töissään eri medioita. Hän leikittelee teoksissaan rajoilla ja mahdollisuuksilla, joita ihmiset kohtaavat etsiessään merkityksellistä yhteyttä toisiin olentoihin ja materiaaleihin. Puolakan teoksia on viime aikoina nähty esimerkiksi ARS22-näyttelyssä Kiasmassa, Eye Film Museumissa Amsterdamissa ja 14. Baltian triennaalissa, Vilnassa.

Näyttelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus.

ANNIPUOLAKKA.COM

Laura Dahlberg: Abiotic Variables feat. Alien Babies

Alkaa

05.08.2023

Päättyy

17.09.2023

Laura Dahlbergin Alien Babies on hämärässä tilassa toimiva installaatio, jonka silikonista valetut robotit liikkuvat ilmanpaineella.

Laura Dahlberg: Abiotic Variables, 2023 (detail)

Laura Dahlbergin Alien Babies on hämärässä tilassa toimiva installaatio, jonka silikonista valetut robotit liikkuvat ilmanpaineella. Teoksen moottorit puhaltavat ilmaa sykleissä. Teoksen pehmeiden robottien liikeratojen lähtökohtana on käytetty orgaanisten eliöiden motoriikkaa. Näyttelyn mekaaniset oliot reagoivat ympäristönsä ärsykkeisiin mukautumalla ja muuttamalla muotoaan. Liike on elämän edellytys orgaanisille eliöille, ja se voisi taiteilijan mukaan olla sitä myös näille pienille mekaanisille olioille.  

“Olen pohtinut, määritteleekö liike olion elolliseksi yksilöksi. Toisaalta esimerkiksi tietoisuutta käsittelevän panpsykismiteorian mukaan kaikilla olioilla on mieli tai mielen kaltainen ominaisuus. Näkemyksessä ajatellaan universumin fysikaalisten rakennuspalojen omaavan mielellisiä ominaisuuksia, olivatpa ne osia elävistä ja liikkuvista organismeista tai eivät”, kuvailee Dahlberg 

Abiotic Variables on nestekidemuovin mahdollisuuksia tutkiva projekti, joka on toteutettu yhteistyössä Tampereen yliopiston kemistien professori Arri Priimägin ja tohtoriopiskelija Zixuan Dengin kanssa. Näyttelyn teoksessa käytettyjen nestekidemuovikappaleiden liike on toteutettu ehdollistamalla materiaalia liikkumaan valon ja lämmön vaikutuksesta. Teoksen videoissa muoviosia liikutetaan voimakkaalla sinisellä valolla, jonka aallonpituus on 450–550 nanometriä. Nestekidemuovin molekyylit on järjestetty niin, että ne muistavat mihin suuntaan kääntyä. 

Laura Dahlberg (s. 1991) on kuvataiteilija, jonka työskentelyn teemat keskittyvät nykyisten lajien ja teknologian yhteiseloon sekä muinaisiin ajatuksiin luonnonelementtien voimasta. Hän on kiinnostunut luomaan tiloja, joissa voimme kokea yhteyttä mekaanisten olioiden kanssa. Dahlberg on valmistunut kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkeakoulusta (2016) ja kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta (2022). 

www.lauradahlberg.com 

Näyttelyä on tukenut Suomen kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus.  

Helsinki Hacklab on tukenut teosten teknisessä toteutuksessa.  

Abiotic Variables -teoksen äänimaisema on toteutettu yhteistyössä muusikko Eemeli Dahlbergin kanssa.