Topelius ja lapset

Zacharias Topelius (1818-1898) oli kirjailija, lehtimies ja historioitsija. Topelius oli aikanaan keskeisessä asemassa määrittämässä käsitystä suomalaisuudesta ja suomalaisen kulttuurin tilasta ja tavoitteista. Viime vuosisadan vaihteen ”Suomen kulttuurin kultakauden” henkinen tausta muodostui pitkälti Topeliuksen eri teksteissään ja puheissaan esittämien näkemysten pohjalle.

Topeliuksen muistomerkistä käytiin kova kiista 1920-luvun lopulla. Gunnar Finnen veistos Taru ja Totuus voitti Ruotsalaisen kirjallisuusseuran järjestämän muistomerkkikilpailun 1928. Finnen veistoksen tyylitelty muoto ei kuitenkaan miellyttänyt niitä, jotka toivoivat muistomerkin edustavan samaa ihanteellista realismia, joka oli ollut tyypillinen Topeliuksen ajalle ja hänen omille kirjoituksilleen. Kirjailija Maila Talvio käynnisti toisen veistoshankkeen. Talvion järjestämä kansalaiskeräys sai aikaan, että Ville Vallgrenin (1855-1940) vuonna 1909 valmistunut ja alunperin hautamuistomerkiksi kaavailtu veistos valettiin pronssiin ja paljastettiin Floran päivänä 13.5.1932 suuressa kansanjuhlassa. Tasavallan presidentti P.E. Svinhufvudin läsnäollessa suomen- ja ruotsinkieliset lapsikuorot lauloivat, Suomen liput liehuivat, juhlapuheita pidettiin ja koululaisista koostunut juhlakulkue marssi muistomerkin editse. Finnen Taru ja totuus -veistos paljastettiin vaatimattomammin menoin saman vuoden lokakuussa.

Vallgrenin Topelius-muistomerkissä satusetä Topelius istuu iloisten ja opinhaluisten lasten ympäröimänä. Vaasassa on samanhenkinen Emil Wikströmin tekemä muistopatsas, jossa Topelius on lasten kanssa.

Helsingin Koulupuistikon Topelius-muistomerkki on kuin monet muutkin Vallgrenin vuosisadan alussa tekemät veistokset – leppoisaa, runollista ja perinteistä veistotaidetta.

Teos kuuluu Helsingin kaupungin taidekokoelmaan, jota HAM hallinnoi ja kuratoi.