Surrealistinen juhannussalko

Jan-Erik Andersson (s. 1954) on tullut tunnetuksi monipuolisesta ja vapaasta eri tekniikoita hyödyntävästä taiteestaan, joka kritisoi ja haastaa modernin taiteen ilmiöitä. Erityisesti hän on peräänkuuluttanut iloa ja huumoria taiteeseen, joka silti voi kunnioittaa perinteisiä kauneusarvoja. Andersson on esimerkki taiteilijasta, joka näennäisestä keveydestä ja spontaaniudesta huolimatta lähestyy aihettaan yleensä tieteeseen yhdistetyn tutkimisen kautta. Hän on toiminut myös kriitikkona ja näyttelyiden järjestäjänä. Hän on tehnyt myös installaatioita ja performansseja ja perustanut Rosegarden productions -ryhmän yhdessä arkkitehti Erkki Pitkärannan kanssa.

Ulkoveistoksen lähtökohtana on saaristolainen ”majstång”, juhannussalko. Se on valmistettu Saarenhovin konepajalla Turussa. Siellä on toteutettu myös tekniikka, joka saa juhannussalon ympärillä olevat kehät liikkumaan tuulessa. Niihin on kiinnitetty toisiaan takaa-ajavia, juoksevia tai pyörillä ajavia, taivaanrantaa kurottelevia hahmoja. Tangon huipussa on tähdillä ja pilvillä pallotteleva lapsi. Salko on maalattu valkoiseksi. Kehissä ja lapsihahmoissa on käytetty selkeitä perusvärejä. Teoksessa on muistumia taiteilijan kouluajoilta, mutta myös elämän yleistä symboliikkaa. Siinä voi nähdä tulevaisuuden ja tavoittamattoman tavoittelua, lasten poliisi- ja rosvoleikkejä sekä lasten välistä kisailua. Kiertyvä liike saa ajattelemaan elämän ikuista kiertokulkua.

Korttelitalo Nordsjö-Rastis on hyvä esimerkki arkkitehdin ja taiteilijan yhteistyöstä jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa. Surrealistinen juhannussalko täydentää korttelitalon sisätiloissa olevaa Jan-Erik Andessonin ja talon arkkitehdin Karl-Johan Slotten yhteistyössä toteuttamaa tilateosta Saari missä sateenkaari asuu. Teos tukeutuu suomenruotsalaiseen, erityisesti saaristolaiseen perinteeseen. Eri puolille taloa sijoittuvista teoksen osista muodostuu yhtenäinen sadunomainen kertomus.

Teos kuuluu Helsingin kaupungin taidekokoelmaan, jota HAM hallinnoi ja kuratoi.