Radoslaw Gryta: Monumentti tavallisille, 1997. © Kuva: HAM Helsingin taidemuseo / Hanna Rikkonen Monumentti tavallisille Tekijä Radoslaw Gryta Kaksostentie 3, Helsinki Muistomerkki tavallisille muodostuu kahdestatoista hiomattomasta graniittilohkareesta, joihin on hakattu katkelmina puolalaisen runoilijan Tadeus Rózewiczin runo ”Kertomus vanhoista naisista” Jarmo Jääskeläisen suomentamana. Runo on kokonaisuutena luettavissa puistoon sijoitetusta informaatiokivestä suomeksi, puolaksi ja englanniksi. Teoksellaan Gryta sanoo halunneensa ylistää tavallista arkipäiväistä elämää. Samalla hän protestoi mahtipontisia sotamuistomerkkejä ja sankaripatsaita vastaan. Muistomerkki tavallisille on sijoitettu nurmirinteeseen väljästi, katsojan on kuljettava kiven luota toisen luokse lukeakseen niihin kirjoitetut ajatukset. Teos ei vangitse massiivisuudellaan, vaan katsoja itse ratkaisee ottaako vastaan sen sanoman. Lisäksi kivenlohkareiden tekstifragmentit ovat paikoin vaikeasti luettavissa, mikä korostaa runon sisältöä, sen jokaista sanaa. Teos on aiemmin ollut esillä Hvitträskissä, Jämsän kivipankissa sekä Tampereella Aleksanterin kirkon puistossa. Helsingin kaupungin taidemuseo hankki teoksen kokoelmiinsa 1997. Rantapuistossa teoksen paljastustilaisuudessa oli läsnä myös runoilija Tadeuz Rózewicz. Runo: Kertomus vanhoista naisista Minä pidän vanhoista naisista rumista naisista motkottavista mummoista he ovat maan suola he eivät inhoa inhimillistä jätettä he tuntevat rakkauden ja uskon mitalin kääntöpuolen he tulevat ja menevät diktaattorit leikkivät pelleä heidän kätensä ovat likaiset ihmisveren tahrimat vanhat naiset nousevat aamun sarastaessa ostavat lihaa hedelmiä leipää siivoavat valmistavat ruokaa seisovat kadulla kädet ristissä vaikenevat vanhat naiset ovat kuolemattomia Hamlet riehuu verkossa Faust näyttelee alhaista ja naurettavaa roolia Raskolnikov iskee kirveellä vanhat naiset ovat tuhoutumattomia he hymyilevät lempeästi jumala kuolee vanhat naiset nousevat niin kuin joka päivä aamun sarastaessa ostavat leipää viiniä kalaa sivilisaatio kuolee vanhat naiset nousevat aamun sarastaessa avaavat ikkunat siivoavat roskat ihminen kuolee vanhat naiset pesevät ruumiit hautaavat kuolleet istuttavat kukkia haudoille minä pidän vanhoista naisista ryppyisistä naisista motkottavista mummoista he uskovat ikuiseen elämään he ovat maan suola puun kuori he ovat eläinten nöyrät silmät he näkevät pelkuruuden ja sankaruuden suuruuden ja pienuuden oikeissa suhteissa arkipäivän vaatimuksiin heidän poikansa löytävät Amerikan tuhoutuvat Thermopylaissa kuolevat risteillä valloittavat avaruuden vanhat naiset lähtevät aamun sarastaessa kaupunkiin ostavat maitoa leipää lihaa maustavat keiton avaavat ikkunat vain narrit nauravat ryppyisille naisille motkottavat mummoille sillä he ovat kauniita naisia hyviä naisia vanhoja naisia he ovat muna salaisuus ilman salaisuutta vierivä pallo vanhat naiset ovat pyhien kissojen pyhiä muumioita he ovat pieniä kurttuisia kuivuneita lähteitä hedelmiä tai lihavia munanmuotoisia buddhia kun he kuolevat silmistä virtaa kyynel joka yhtyy suupielessä nuoren tytön hymyyn. Teos on hankittu kaupungin toimesta ja kuuluu Helsingin kaupungin taidekokoelmaan, jota HAM Helsingin taidemuseo hallinnoi. Lue lisää.. Kartalla
