Walter Runeberg: Johan Ludvig Runebergin muistomerkki, 1885. © Kuva: HAM Helsingin taidemuseo Johan Ludvig Runebergin muistomerkki Tekijä Walter Runeberg Runebergin esplanadi, Helsinki Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg (1804-77) sai jo eläessään kokea suoranaista henkilöpalvontaa ja kirjallisuusarvostelijoiden ylistystä. Tämä jopa vaikeutti osittain nuoremman runoilijapolven esiintuloa ja synnytti kritiikkiä. Runebergin vaikutus ja ihailu ei ollut ainoastaan kansallista vaan ulottui myös Pohjoismaihin, Venäjälle, Saksaan, Ranskaan ja Englantiin. Vuosi Runebergin kuoleman jälkeen Säätyjen asettama valtuuskunta, jonka sihteerinä oli Sakari Topelius, tilasi runoilijan Pariisissa työskentelevältä pojalta, kuvanveistäjä Walter Runebergilta (1838-1920), kansallisrunoilijan muistomerkin. Kuvanveistäjän luonnos hyväksyttiin 1882, ja se valettiin pronssiin Pariisissa. Jalustan Suomi-neito valmistui 1883. Runoilija Runeberg on kuvattu noin 55-vuotiaana luonteenomaisessa asussaan pukeutuneena papintakkiin, jota hän käytti toimiessaan Porvoon kymnaasin opettajana. Hänen oikea kätensä on rinnalla peukalo takin käänteen alla ikään kuin puheen alkaessa. Muistomerkissä ei missään mainita, ketä se esittää. Oli itsestään selvää, kenestä oli kysymys. Runebergin patsas paljastettiin suurin juhlallisuuksin 1885, kahdeksan vuotta runoilijan kuoleman jälkeen. Karhuntaljaan pukeutuneen Suomi-neidon oikeassa kädessä on laakeriseppele ja jalkojen juuressa kirjapino. Neidon vasen käsivarsi nojaa tauluun, jossa on Maamme-laulusta (Vårt land) ensimmäinen ja kaksi viimeistä säettä. Ne ovat Vänrikki Stoolin tarinoista (1848): ”Vårt land, vårt land, vårt fosterland Ljud högt, o dyra ord! Ej lyfts en höjd mot himlens rand Ej sänks en dal, ej sköljs en strand Mer älskad än vår bygd i nord Än våra fäders jord. O land, du tusen sjöars land Där sång och trohet byggt Där livets hav oss gett en strand Vår forntids land, vår framtids land Var för din fattigdom ej skyggt Var fritt, var glatt, var tryggt! Din blomning, sluten än i knopp Skall mogna ur sitt tvång Se, ur vår kärlek skall gå opp Ditt ljus, din glans, din fröjd, ditt hopp Och högre klinga skall en gång Vår fosterländska sång.” Graniittisen jalustan yhdellä sivulla on hiekkapuhallettu omistusteksti: Suomen kansa maamme laulajalle. Toisella sivulla on teksti: Af Finlands folk. Jalustan takaosassa on vuosiluku 1885. Veistoksen kokonaiskorkeus on 8 metriä. Teos kuuluu Helsingin kaupungin taidekokoelmaan, jota HAM hallinnoi ja kuratoi. Lue lisää.. Kartalla
