Havis Amanda

Suihkukaivon saaminen Helsingin keskustaan oli 1900-luvun alussa käynnistetty hanke, jonka tarkoitus oli ensisijaisesti elävöittää ja eurooppalaistaa kaupunkikuvaa. Helsingin kaupunki tilasi suihkulähde-suunnitelman Pariisissa työskentelevältä kuvanveistäjä Ville Vallgrenilta (1855-1940). Helsingin symboliksi kaavaillun veistoksen toteuttamiseen taiteilija sai varsin vapaat kädet. Suihkulähde kokonaisuuteen kuuluvat veistokset valettiin pronssiin Pariisissa 1906. Paljastustilaisuus oli Helsingissä 20.9.1908.

Suihkulähdekokonaisuuteen kuuluu alastoman neitofiguurin lisäksi altaan reunustan neljä merileijonaa sekä keskusjalustan vettä suihkuttavat kalat. Veistokset ovat pronssia ja vesiallas on punaista rapakivigraniittia Vehmaan Uhlusta. Suihkukaivon korkeus kokonaisuudessaan on 5 metriä. Havis Amanda kuuluu Vallgrenin pariisilaiseen l’art nouveau -henkiseen tuotantoon, jolle on ominaista viehättävä ja taiturimainen muovailu. Vaikka kyseessä on monumentaaliveistos, siinä on katsottu olevan samaa herkkyyttä kuin Vallgrenin pienoisveistoksissa.

Teosta suunnitellessaan Ville Vallgren asui ja työskenteli Pariisissa. Havis Amandan malleina oli tiettävästi kaksi 19-vuotiasta pariisitarta, Mademoiselle Marcelle Delquini ja Mademoiselle Leonie Tavier. Jälkimmäisen piirteitä on erityisesti Porvoon museossa olevassa ”pikku-Mantassa”. (Tieto on Ville Vallgrenin kirjeestä Porvoon museoyhdistykselle). Vuonna 1907 Havis Amanda oli esillä Pariisin taidesalongissa ja ranskalaiset kaavailivat sen sijoittamista Champs-Élysées’n varrelle.

Heti julkistamisen jälkeen suihkulähteen neitoa alettiin kutsua Havis Amandaksi, erityisesti suomenkieliset myös Haaviston Mantaksi ja Kaivo-Mantaksi, myöhemmin tuttavallisesti pelkästään Mantaksi. Vallgrenin itsensä mukaan merestä nousseen naisen hahmo symboloi Helsinkiä ja sen syntyä.

Veistoksen paljastustilaisuuden jälkeen polemiikki teoksen ympärillä alkoi käydä kiivaana. Lehtien sivuilla esitetty kritiikki kohdistui erityisesti naisfiguurin liian kurvikkaisiin muotoihin ja vesialtaan ei-suomalaisiin eläinaiheisiin. Alastoman naisvartalon esittäminen oli uutta Helsingin kaupunkitilassa. Vuonna 1908 naisasialiike vaati Lucina Hagmanin johdolla poistamaan teoksen, joka näyttäytyi heille riettaan katunaisen kuvauksena.

Suihkulähdekokonaisuus pääsi kuitenkin vähitellen helsinkiläisten suosioon ja sen merkitys erityisesti Vappu-juhlinnan keskiönä on muodostunut tärkeäksi. Itse asiassa jo 1930-luvulla otetuista valokuvista voi nähdä, että Kauppatorin suihkulähteen ympärille on kokoontunut väkeä ilmapalloineen Vapun viettoon.

On tarinoita, että Havis Amanda olisi saanut ylioppilaslakin kutreilleen yksittäisten juhlivien opiskelijoiden toimesta jo 1920-luvulla. Vielä 1970-luvulla Manta lakitettiin keskiyöllä aaton vaihtuessa Vapun päiväksi, mutta väkijoukon kasvaessa rituaali aikaistettiin alkavaksi jo Vapun aattona kello 18.00. Nykyisin Helsingin seudun korkeakoulujen oppilaskunnat järjestävät tapahtuman vuorovuosina. Kun veistokselle kiipeily turvallisuussyistä kiellettiin 1990-luvun alussa, lakitus- ja pesuperinne eivät katkenneet, vaan avuksi otettiin nosturit.

Teos kuuluu Helsingin kaupungin taidekokoelmaan, jota HAM hallinnoi ja kuratoi.