Haaksirikkoiset

Robert Stigell (1852-1907) oli tehnyt Haaksirikkoiset -aiheisen kipsiveistoksen 1890-luvun alussa. Vuonna 1893 hän tarjosi kyseisen teoksen pronssista luonnosta Helsingin kaupungille julkiseksi monumentiksi. Helsingin kaupunki teki kuvanveistäjän kanssa sopimuksen 1897 ja Stigell viimeisteli yli 4-metrisen monumentin 1897-98 Pariisissa. Haaksirikkoisten aiheena on haaksirikkoon joutunut perhe. Ryhmän huipulle nouseva hahmo esittää isää, joka huutaa pieni lapsi sylissään apua, katse suunnattuna lähestyviin pelastajiin. Toisen pojan hahmo on takertunut laivan jäännöksiin. Äiti on vaipunut lautalle. Veistoksen nimi ei viittaa tiettyyn haaksirikkoon tai historialliseen tapahtumaan, vaan aihe kiinnosti Stigelliä enemminkin sen tarjoamien mahdollisuuksien vuoksi: Stigellille tyypillistä dynaamisen veistoksellisuuden tutkimista voidaan nähdä ihmishahmojen voimakkaissa muodoissa ja veistoksen linjojen kierteisyydessä. Taidehistoriallisessa kehyksessä Haaksirikkoisen taustalla voidaan nähdä vaikutteita ranskalaisen Géricaultin maalauksesta Medusan lautta sekä hellenistisestä Laokoon ryhmä -veistoksesta.

Aikakauden poliittisesta tilanteesta johtuen Haaksirikkoiset ladattiin täyteen vahvoja isänmaallisia tulkintoja, jotka eivät alun perin olleet taiteilijalta itseltään peräisin. Paljastuspuheen 18.11.1898 pitänyt kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, senaattori Leo Mechelin viittasi sortovuosien poliittisesti vaikeaan tilanteeseen ja Suomen parempaan tulevaisuuteen. Myös veistoksen epätyypillinen suuntaaminen kirvoitti symbolisia tulkintoja: veistosryhmä katsoo kohti länttä, ja on kääntänyt selkänsä kohti itää ja merta. Teoksen sijoituspaikasta käytiin keskustelua vielä 1898 ainakin lehtien yleisönpalstoilla. Esille nousi mm. Kappeli-esplanadi ”sopivin istutuksin täydennettynä”. Kaupungin asettama toimikunta päätti kuitenkin lopulta sijoittaa veistoksen Stigellin toivomuksen mukaisesti Tähtitorninmäen aukiolle. Haaksirikkoiset on Helsingin ensimmäinen ulkoilmaveistos, jota ei pystytetty jonkun tietyn tapahtuman tai yksityisen henkilön muistoksi.

Veistoksen korkeus on 4,5 m, graniittijalustan kanssa 6 m. Pronssivalun teki Pariisissa E. Gruet ja jalustan valmisti hankolainen Aktiebolag Granit. Robert Stigell opiskeli kuvanveistäjäksi Roomassa ja Pariisissa. Stigell sai Pietarin taideakatemian arvonimen ”Ensiluokan taiteilija” vuonna 1878. Haaksirikkoiset-veistos palkittiin Pariisin maailmannäyttelyssä kultamitalilla vuonna 1900.

Teos kuuluu Helsingin kaupungin taidekokoelmaan, jota HAM hallinnoi ja kuratoi.