Wäinö Aaltonen: Äiti ja lapsi / Tulevaisuus, 1945. Et voi käyttää kuvaa kaupallisiin tarkoituksiin. © Kuva: Helsingin taidemuseo Äiti ja lapsi / Tulevaisuus Tekijä Wäinö Aaltonen Helsingin ensikoti ry:n toimitalon ovisyvennys, Ensikodintie 4, Vallila, Helsinki Helsingin ensikoti ry:n toimitalon ulko-oven viereen sijoitettu Äiti ja lapsi -veistos on versio Eduskuntatalon istuntosalissa olevasta Aaltosen Tulevaisuus-hahmosta. Siinä Wäinö Aaltonen kuitenkin vielä selvemmin lähestyy antiikin esikuvia: hahmo on kuvattu torsona, kuten olivat yleensä kaivauksissa löydetyt alkuperäiset teoksetkin. Tässä sijoituspaikassaan muoto saa myös vertauskuvallista sisältöä. Äitiyden onni ei ole ehyt. Paljaana ja haavoitettuna naishahmo kääntyy poispäin kuin kätkien surunsa. Vastakohtana on äidin käsivarsilla istuvan lapsen katsojaan päin kurottava, luottavainen avoimuus ja viattomuus. Veistoksen malleina ovat olleet Aaltosen Lempi-sisar, joka oli naimisissa Aaro Hellaakosken kanssa, sekä heidän pieni poikansa. Talo on alunalkaen Helsingin ensikoti ry:lle rakennettu. Suunnittelijana toimi arkkitehti Elna Kiljander, jolla oli miehensä Gunnar Finnen kautta yhteyksiä taidemaailmaan. Hän teki jo suunnitteluvaiheessa ovisyvennykseen veistoskomeron. Tosin silloin ei vielä ollut tiedossa, mikä veistos siihen tulisi. Talo vihittiin käyttöönsä 2.6. 1942. Samana vuonna Wäinö Aaltonen lahjoitti Ensikodille luonnoksen Tulevaisuus-veistoksesta. Kansanedustaja Miina Sillanpää, joka tuolloin toimi Ensikodin johdossa, sai valutyön rahoittajiksi Kuluttajain Keskusosuuskunnan ja Kansayhtiön. Teos valettiin pronssiin Artturi Halosen valimossa Lapinlahdella 1943. Koska talo oli vaurioitunut pommituksissa yöllä 6-7. 2. 1943, veistos asetettiin paikalleen vasta sodan jälkeen. Wäinö Aaltonen voitti 1930 pidetyn eduskuntatalon istuntosalin veistoskilpailun, jonka teemana oli Työ ja tulevaisuus. Wäinö Aaltosen ehdotuksessa siihen kuului viisi allegorista hahmoa Raivaaja, Henkinen työ, Tulevaisuus, Usko ja Sadonkorjaaja. Tulevaisuutta esittää nainen lapsi sylissään, muut allegoriset hahmot on esitetty miesfiguureilla. 30-luvun ihanteiden mukaisesti Aaltonen on esittänyt ihmisfiguurit alastomina ja antiikin suurten esikuvien mukaisesti tyylitellen. Teos ei kuulu HAM Helsingin taidemuseon kokoelmiin. Lue lisää.. Kartalla
