Jaana Laakkonen: mikä missäkin venyy ujuu Alkaa18.11.2023Päättyy07.01.2024 Jaana Laakkosen yksityisnäyttely HAM galleriassa jatkaa hänen viime vuosien kokeellista taiteellista työskentelyään, jossa sekoittuvat arki, feministiset posthumanistiset teoriat ja -tieteenfilosofiat, pellavat, polyesterit, akryylimusteet, teksti, tulosteet, pidikkeet ja moni. Jaana Laakkonen: mikä missäkin venyy ujuu, 2023 (yksityiskohta) © Jaana Laakkonen ”Lämpimästi tervetuloa yksityisnäyttelyyni HAM galleriaan! Lämpimästi tervetuloa ei lainkaan yksin tekemääni tihennykseen, solmintaan, kasautumiseen, irroitukseen, … – HAM galleriaan, joka on muun muassa levytetyillä seinillä ja liukuovilla ympäröity tila Tennispalatsissa, lähellä popcornin tuoksua ja hieman museon sisällä. Näyttelyä kohti työskentelyyn tarttui kokemus kalkkikivisessä luolassa päähäni pudonneesta tipasta. Se laittoi minut lukemaan stalaktiiteista ja stalagmiiteista, jotka ovat nimiä kattoon ja lattialle tihkuneille, ei vielä pilareiksi kokoontuneille, mineraalisille muodoille – luulen voivani muotoilla. Opastettu/kin kierros/kin, aidattu/kin reitti, kertomus ja entisen/kin joen/kin uoma esihistoriallisena/kin taidetilana/kin, tuhannet vuodet/kin vierekkäisten/kin kuvioiden/kin välissä/kin ja sen sellainen alkoi liittyä…nivoa aikoja, paikkoja ja osallistumisia – sotkea asetelmia, jotka ovat siellä ja täällä. Reilusti ennen näyttelyä ajatukseni käväisi 30-lukulaisessa autohallissa, joka rakennuksessa oli ollut. Mietin tennishikeä, jota en ole kokenut huokosissani ja palloja, jotka kulkivat ilman lomassa. Siirryin museoilmaan, jossa ei varmaankaan toivota olevan juuri mitään hapen lisäksi. …paitsi jokin määrä valoa ja ilmankosteus (ja välissä teoksia, ihmisiä sekä sprinklereitä…mikä merkitseekin jo aika paljoa elotonta-elollista, ainetta-ajatusta.) Ulkoilman laadun muuttuessa kevään mittaan, kävin katsomassa miltä pitoisuuskartta näytti HAMin kulmilla. (Oranssilta, mutta punaiselta ja vaaleanvihreältä joissakin nurkissa.) Katsoin kuvia Tove Janssonin freskoista, koska halusin nähdä millaisia valoviipaleita niihin osuu. (Kuvissa ne erottuvat selkeämmin.) Olen kiinnostunut kanssatyöskentelystä, jossa samalla, kun tehdään jotakin tarkoituksella, tajutaan-tunnetaan jotakin ”muusta/muista”. (..joista ei ollut tarkoitus tai tiennyt, joita ei osannut tunnistaa, tunnustaa, linkittää…) Kanssatyöskentelyssäni, ja tässä näyttelyssä, sekoittuu arki, feministiset posthumanistiset teoriat ja -tieteenfilosofiat, pellavat, polyesterit, akryylimusteet, teksti, tulosteet, pidikkeet ja moni.” Jaana Laakkonen on vuonna 1985 Joensuussa syntynyt kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Jaanan työskentely on jatkuva prosessi työhuoneella ja kirjoittamisen äärellä tehtyjä kokeiluja, joissa erilaiset materiaalit, feministiset posthumanismit ja -tieteenfilosofiat sekä arkiset tilanteet kietoutuvat yhteen. Lopulta teokset niihin kuuluvine teksteineen muotoutuvat näyttelytiloissa ja -tilanteissa. Hänen teoksiaan on ollut viimeisimpänä esillä Temple Bar Gallery + Studios:lla Dublinissa, Cincinnatin nykytaiteen keskuksessa Ohiossa (2022), K17 Taiteen ja ekologian koetilassa Sipoossa (2022), Oksasenkatu11:ssä ja Maa-Tila Project Spacessa Helsingissä (2021) ja Treignac Projet:ssa Ranskassa (2020). Vuonna 2021 Archive Books julkaisi Laakkosen esseistä koostuvan kirjan They Inhabit While Working. Näyttelyyn johtanutta työskentelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus, Suomen Kulttuurirahasto ja TBG+S/HIAP residenssivaihto. jaanalaakkonen.com Näyttelyn avajaisia vietetään perjantaina 17.11.2023 klo 17–19. Avajaisissa Jaana Laakkonen esittää HAM salissa klo 17.30 uusimman esseensä, joka sitoo suhteita työskentelyn, arjen, teosten kohtaamisen sekä niistä kommunikoinnin ja niihin suhtautumisen välillä. Esitys on englanniksi.
