Aleksis Kiven muistomerkki

Aleksis Kivi (1834-1872) on Suomen kansalliskirjailija. Wäinö Aaltosen (1894-1966) tekemä pronssinen muistopatsas paljastettiin 10.10.1939. Patsaan valmistumista oli edeltänyt kaksivaiheinen veistoskilpailu 1928-30. Ensimmäisen vaiheen voitti Carl Wilhelms ja toisen Aukusti Veuro. Tehtävän sai kuitenkin lopulta Wäinö Aaltonen, jonka aseman eräänlaisena ”kansallisveistäjänä” katsottiin olevan sopiva kansalliskirjailijan kuvaamiseen. Muistopatsastoimikunta tilasi Aaltoselta 1932 veistoksen kipsiluonnoksen, joka valmistui 1934 ja valettiin pronssiin 1939. Wäinö Aaltonen teki muistopatsaskilpailuun modernismin virtausten houkuttelemana toisenkin, tyylitellymmän ja kubistisen ehdotuksen. Siihen olisi liittynyt ympäristösuunnitelma, jossa mm. Kansallisteatterin julkisivu olisi muutettu täysin ja jäsennelty klassisin graniittipylväin.

Aleksis Kivi on muistomerkissään melankolisen mietiskelevä ja sisäänpäinkääntynyt. Veistoksen tyyli on hillittyä, realismiin nojaavaa klassismia – Suomen julkisen taiteen 1920- ja 1930-lukujen valtatyyliä, jota Aaltonen itsekin oli omalla tuotannollaan määrittämässä. Aleksis Kiven kasvonpiirteet Aaltonen sai A.E. Forssellin kirjailijan kuoleman jälkeen tekemästä muotokuvapiirroksesta. Aaltonen piti kuitenkin näköisyyttä tärkeämpänä kirjailijan mielenmaiseman kuvaamista. Aaltonen kehitteli kasvoaihetta jo 1926 osallistuessaan Tampereen Aleksis Kivi -muistomerkin kilpailuun. Kirjailijan istuvan figuurin mallin kuvanveistäjä otti 1926 tekemästään istuvaa naista esittävästä maalauksesta.

Istuvan kirjailijan tuolin alla ovat Aleksis Kiven tuotannosta aiheensa saamat reliefit: Sydämeni laulu, Keinu ja Seitsemän veljeksen Pako Impivaarasta.

Takaosassa on teksti: Mi ikävyys mi hämäryys sieluni ympär kuin syysiltanen, autiol maall turha vaiva täällä turha ompi taistelo ja kaikisuus maailman turha. En taivasta mä tahdo, en yötä Gehennan enp’enään neitosta syliin suo. Osani olkoon: tietämisen tuskast pois, kaik äänetön tyhjyys olkoon.

Veistoksen taakse istutettiin vuonna 1989 hopeasalava. Teos kuuluu Helsingin kaupungin taidekokoelmaan, jota HAM hallinnoi ja kuratoi.